Johan se taas tapahtui.
Turussa on jo pariinkin otteeseen tullut joku satunnainen tyttö baaritiskillä tarjoamaan juomia minulle. Tätä kautta ajattelin, että mahdollisesti täällä olisi mahdollisuutta jo edes jonkinlaiseen kysyntään. Edes niin, että saisi sen yhden jota pitää hyvänä ja josta tykätä. Hetken aikaa luulin jo, että olin tällaisen löytänytkin, ja vieläpä ihan ystävän kautta.
Kyseessä on siis tämä nainen, joka on jo jonkin aikaa mietityttänyt. Yhdessä tuli vietettyä useita öitä. Suutelua pidemmälle ei missään vaiheessa menty, mutta silti. Oletin, että kerrankin löysin alle kuudessatoista vuodessa jonkun, joka minusta oikeasti tykkää ja näkee edes hieman syvemmälle. Ensimmäisen iskun sain kuitenkin vähän aikaa sitten viestillä, jossa luki, että nainen ei ole "koskaan ollut kenenkään kanssa näin tiiviisti".
Toisaalta äärimmäisen hyvä, että toinen sanoo asian suoraan eikä jää asiaa roikkumaan, kunnes kerran sitten sanoo että "Tämä oli tässä", kun ei enää enempää jaksa. Tästä jaksankin olla kovin kiitollinen. Mukavampi näin, vaikka taas saakin tottua nukkumaan yksin tuossa punkassaan.
Yllättäen tyttö löysi toisaalta itselleen ihanan miehen, josta oikeasti tykkää. Toki hän minustakin tykkää, mutta "eri lailla". Tämän saa aika nopeasti käännettyä siihen vakio-"Ollaan vaan kavereita"-korttiin. Jälleen kerran kävi näin. Eipä siinä, mieluummin olen tytön kanssa väleissä edes ystävänä kuin niin, että jätän toisen elämästäni pois täysin.
Silti, ärsyttäähän se. Ei edes tunnu siltä, että jaksaisi laittaa uutta matoa koukkuun. Tuntuu vaan siltä, että voisi antaa juttujen taas olla ja keskittyä kaikkeen, mikä ei ole tärkeää. Ja ihan kuin sekään onnistuisi. Kaipaan vierelleni jotain, jota silitellä ja halailla ja jonka vieressä nukkua.
Jopas vaan ärsyttääkin.
Kivasti huomaa tällaisessa suhteellisen kovassa humaltilassa, että asiat tulee kirjoiteltua hieman eri tavalla. Silti niissä ainakin tällä hetkellä tuntuu olevan jokin järki, vaikka ne eivät ihan selväpäistä kirjoitusta vastaakaan. Kappaleet ovat lyhyempiä ja kirjoittamisesta ei saa niin paljoa irti kuin normaalisti.
Katsotaan sunnuntaina uudemman kerran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Parasta on se, että sanotaan suoraan. Inhoan epämääräistä vitkuttelua ja lupauksia joita ei ole aikomustakaan pitää.. Noin muutenkin on kyllä tullut sellainen fiilis että ihmissuhteet (jotka siis ovat enemmän kuin ystävyyttä) ovat mahdottomia ja kertakaikkiaan ihan perseestä :P
Onnea kuitenkin etsintään :D
Lähetä kommentti