Uuden pelko ja vanhan viehätys

Blogin aloittaminen on aina kovin vaikeaa. Jos vaikka aloittaisi blogin jonkinlaisella itsensä esittelemisellä.

Olen kahtakymppiä kovaa vauhtia lähestyvä pojankloppi. Olen elänyt koko tietoisen elämäni maalla, alta sadan kilometrin päässä Helsingissä sijaitsevassa kunnassa. Ennen ajokortin saamista etäisyydet vaikeuttivat elämää koko ajan, mutta nykyään ajokortti ja oma auto -kombinaatio vie minne ikinä tarvitseekaan.

Olen tähän mennessä opiskellut läpi peruskoulun ja lukion suhteellisen hyvin arvosanoin. Seuraavaksi edessä onkin jo kotipaikkakunnalta poismuuttaminen ja opiskelujen aloittaminen korkeakoulussa. Olen odottanut poismuuttoa ja itsenäistymistä jo pitkän aikaa, mutta näin muuton lähestyessä parikin asiaa vaivaa päänuppia.

1. Opiskelupaikkani.
Hain opiskelemaan useaan paikkaan, mutta valintakokeet menivät miten menivät jo senkin takia, että jouduin menemään niihin suoraan armeijasta palvelusvapaan muodossa. Pääsin kuitenkin sisään opiskelemaan laboratorioanalyytikoksi Turun ammattikorkeakouluun. Asiassa on vain pari miinusta; minä vihaan fysiikkaa ja kemiaa. Toivon mukaan vain entiset opettajani eivät ole osanneet opettaa ainetta mielenkiintoisesti, mutta entä jos minua ei vain kiinnosta kyseiset aineet? Motivaation löytäminen kemiapainoitteiselle alalle voi siinä vaiheessa olla hieman vaikeaa.

2. Opiskeluaikojen asunto
TYS ei ole vielä vastannut mitään hakemukseeni syyskuun alulle. Hain kerroskeittiöyksiötä sekä YO-kylästä että -talosta Turussa, mutta mikään ei takaa, että saan kyseistä kämppää. Jos en saa, voin muuttaa yhden ystäväni kanssa kaksioon, joten ongelma ei sinällään ole mikään kovinkaan painava. Kaipaisin silti aika lailla viimeinkin kämppää pelkästään itselleni, jotta voisin oikeasti itsenäistyä.

3. Lähiaikojen tapahtumat
Olen aina jollain tapaa kammoksunut muutosta. Silti lähes aina muutoksen jälkeen olen huomannut että ai saamari, tämähän on paljon miellyttävämpää kuin mikään aikaisempi elämässäni. Silti uuteen astuminen pelottaa aina. Asiaa ei helpota se, että olen lähiaikoina viettänyt aikaa yhden naisen kanssa aika paljonkin ja jotenkin tuntuu, että hommasta voisi irrota jotain isompaakin. Harmittaa jättää tämä uusi nainen ja kaikki vanhat ja tutut ystävät ja kaverit tänne muuttaessaan lähes yksin uuteen kaupunkiin.

Määrittelen itselleni tärkeistä asioista ensimmäisenä listalleni ystävät. En ole ikinä ollut kovinkaan perheriippuvainen tyyppi. En nauti sukujuhlissa ramppaamisesta, en pidä pakollista enempää yhteyksiä sukulaisiini. Äitini ja isäni ovat eronneet ja pidän yhteyttä isääni parin kuukauden välein, vaikka asun alle kymmenen kilometrin päässä hänestä.

Lähiaikoina kuitenkin olen juurikin tämän yhden naisen kautta saanut myös uusia mietteitä pääkoppaani sotkemaan. Olen kuitenkin menneisyydessä menettänyt koko kaveripiirini parikin kertaa ja jokaisella kerralla olen löytänyt uuden ja paremman tilalle. Onnistunko taas vain jättämään vanhat ystävät taakseni ja löytämään parempia tilalle, ensimmäistä kertaa omasta tahdostani? Olenko oikeasti niin ystäväriippuvainen kuin mitä tahdon uskoa, vai olenko ihmisten kanssa vain niin kauan kuin se on helppoa ja sen jälkeen annan kontaktieni kuivua kasaan?

Tämän kuukauden aikana minun pitäisi saada vielä tietoa asunnostani, muuttaa ja aloittaa loppukuukaudesta opintoni. Tätä ennen varmasti sattuu vielä ties mitä opiskeluihin liittyvää ja liittymätöntä, joten elän hyvinkin erikoista aikaa.

Tämä on järjestyksessä kolmas blogini. Entisiä blogejani päivittelin lähes päivittäin purkamalla päivän tapahtumiani. Katsotaan, käykö kolmannen kohdalla samalla tavalla. Jotenkin blogiin on aina helppoa kirjottaa. Toivottavasti tämä nyt ottaa tuulta alleen samalla lailla kuin aikaisemmat bloginikin.

Arvostan todella paljon kommentteja. Vaikka kirjoitankin tätä tavallaan itselleni, kirjoitan sitä myös muille. Miksi pitäisin blogia, jos en haluaisi kenenkään lukevan tekstejäni? Kommentit ovat aina tervetulleita. Kommentit, neuvot, omat kokemukset ja kaikki viestit ovat mukavia luettavia. Jos kirjoitus oikeasti herättää minkäänlaisia tunteita, niin kirjoita ihmeessä kommentti viestiini! Niitä on aina kannustavaa lukea.

Hyvää yötä.