Tapaus: Unirytmi

Kun ihminen pääsee ekan kerran sitten vuoden 2005 kesän pidemmälle lomalle ja vieläpä intistä kotiutumisen jälkeen voi arvata, ettei loma mene aivan kevyissä merkeissä. Onneksi jo intin aikana olin huomannut, että alkoholinkäyttö alkoi olla jo riskirajoilla ja olin ymmärtänyt sitä vähentää. Sitä vasten unirytmini on tässä reilun neljänkymmenen aamun aikana mennyt aivan hituralleen.

Tällä viikolla tilanne oli jo mennyt siihen, että menin nukkumaan joskus neljän viiden aikoihin aamulla ja nukuin jonnekin neljän viiden tiimoille iltapäivällä. Päivät valuivat ohi vähän niinkuin huomaamatta. Öisin tuli tehtyä omia juttujaan, lähinnä netissä surffaten, leffoja katsoen ja musiikkia kuunnellen. Tällä viikolla ajattelin pistää hommalle topin.

Paitsi että homma ei ollutkaan ihan niin yksiselitteinen. Jos valvoi koko yön yli, tuli iltapäivästä väsy ja taas nukkui jonnekin aamuyöhön ja yhä unirytmi oli sekaisin. Vaati loppujen lopuksi lähemmäs kolme täyttä päivää ennen kuin unirytmin sai edes jotenkin kohdalleen. Ja nyt kun se on kunnossa, lähden baarireissulle ja tulen takaisin pirteänä kuin peipponen. Lupaa hyvää näin niinkuin koulun kannalta.

Kämpästä ei vieläkään ole kuulunut mitään, joten sekin luo omalta osaltaan jännitystä opiskelun alkamisen odottamiseen. Tietenkin pääsen tarvittaessa kaverinkin kämppään asumaan, mutta on se nyt ihme jos TYS ei tarjoa yli sadan kilometrin päässä asuvalle ensimmäistä vuottaan aloittavalle opiskelijalle asuntoa.

Naisjutuissa on tänäkin yönä tapahtunut kehitystä johonkin suuntaan, mutta on mahdotonta sanoa, mihin suuntaan. Yleisistä tuntemuksista tuli juteltua vähän enemmänkin ja jotenkin jäi sellainen olo, ettei nainen toisessa päässä välttämättä kuullut ihan haluamiaan asioita. Ehkä olen taas langennut siihen vanhaan vakioon, eli oletan toisen olevan edes puoliksi yhtä täpinöissään koko jutusta ja sitten jotain kysyessäni käteen lankeaakin kaverikortti. Voipi olla, että vasta kymmenen vuoden päästä löydän sen naisen joka oikeasti minua ymmärtää näin niinkuin sisimmiltäänkin. Toisaalta tuntuu, että juuri tämä voisi olla se nainen.

Viikonlopuissa on aina se hyvä puoli, että armeijan harmaissa talsivat kaverit pääsevät lomille ja heidän kanssaan pääsee viettämään aikaa. Olkoonkin, että suurin osa jutuista sivuaa inttiä (eipä sillä, ei siellä ollessaan omaan maailmaan oikein muuta mahdu kuin SA-INT), on kuitenkin aina hienoa päästä oikeasti viettämään aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät sinua juuri sellaisena kuin olet eikä tarvitse pelätä, että ymmärtävätkö nuo nyt tämän jutun aivan oikein.

Kaveriporukassani on tapana vittuilla aika lailla toisille. Ei nyt mitenkään rankasti, mutta jatkuvasti pitää jollain lailla ottaa sanaharkkaa toista vastaan ja usein molemmat tietävät, ettei kumpikaan ole tosissaan. Samoin huumorimme on aika erikoislaatuista. En edes yritä selittää sitä, mutta sarkasmia ja ironiaa tulee käytettyä todella paljon ja pystymme ihan tosissamme selittämään vaikka mitä, mitä emme oikeasti tarkoita. Tästä johtuen ulkopuolisen voi olla aika vaikea tulla meidän porukkaamme ja ymmärtää hölkäsen pöläystä jutuistamme. Samoin "Vihaatko sinä oikeasti tuota tyyppiä noin paljon vai miksi sinä hänelle noin ilkesti sanoit?"-lainia tulee kuultua lähes kuukausittain.

Johan taas tulikin aika päämäärätöntä ja hyppivää tekstiä. Syytän ajankohtaa. Toivottavasti ensi kerralla saan taas jotain kokonaisempaa räävittyä kasaan.

Tai sitten en.